sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Viimeinen viikko

Viimeiselle harjoitteluviikolle olimme onnistuneet järjestämään meille molemmille tutustumiset toisen harjoittelupaikkaan. Keskiviikkona Satu tulisi viimeiseen iltavuoroon minun mukanani ja minä menisin torstaina auttamaan Satua Suomi-päivän järkkäämisessä. Sitä vartenhan jo leivoimme karjalanpiirakat sunnuntaina. Perjantaina 27.4 Hollannissa vietetään kuninkaan syntymäpäivää, joten se meillä on vapaa, niinkuin monella muullakin!

Hollanti palautui normaaliin kevääseen sään osalta, sadekuuroja ja auringon pilkahduksia vuorotellen, täytyi taas kaivaa lämpimämmät vaatteet käyttöön. Oli
mahtavaa kun sai viikon nauttia kesäisistä ilmoista ja auringonpaisteesta.

Maanantain harjoittelun olin vaihtelun vuoksi palvelutalon yhdellä osastolla Carmen-hoitajan mukana. Osastolla oli lyhytaikaisasiakkaita kuntoutumasssa sairaudesta, onnettomuudesta tai odottamassa pääsyä vakituiseen palveluasuntoon. Keskustelimme Carmenin kanssa mm. kuntouttavan työotteen käytöstä työskentelyssä. Ilokseni huomasin, että moni asiakas, vaikka he olivatkin iäkkäitä, halusi mielellään sanoa muutaman sanan englanniksi, vaikka vain sen, että anteeksi kun en osaa puhua enlantia. Pahoittelin vastatessani, etten minä puhu hollantia, ja nauroimme pattitilanteelle. Carmen toki tulkkasi, mikäli oli jotain mielenkiintoista kysyttävää. Moni ihmetteli miten suomalainen on sinne eksynyt. Eräs mies kertoi työskennelleensä suomalaisten kanssa metsätalouteen liittyneessä projektissa Tansaniassa, hän on jo yli 90-vuotias, mutta kerran opittu englannin kieli sujuu mainiosti.

Tiistaina olin viimeistä kertaa varsinaisen ohjaajani Nelleken mukana. Aivan aluksi minua haastateltiin pikaisesti Woonzorg Flevolandin mediavastaavien toimesta, he haluavat laittaa pienen uutisen opiskelijavaihdosta yhtiön nettisivulle.

Nelleke oli innostunut kuultuaan meidän opettajalta, että hänelläkin voi olla mahdollisuus lähteä harjoittelemaan ulkomaille. Hän opiskelee työn ohella, mutta ei ollut tiennyt, että tällainen mahdollisuus rahoituksen osalta on olemassa. Hän jäi miettimään asiaa. Vaihdoimme hieman haikeat jäähyväiset, koska tulimme todella hyvin toimeen ja kävimme mielenkiintoisia keskusteluja.

Keskiviikkona Satu pääsi seuraamaan VTH-tiimin työskentelyä, todella erilaista kuin hänellä Kwintesissä. Lyhyen yöunen jälkeen aamulla reippaasti ylös ja Suomi-päivää järjestämään. Valmistimme ruuaksi makkarakeittoa ja sen lisäksi tarjosimme karjalanpiirakoita ja munavoita.

Aamupäivä meninin keittiössä, ruuan tuli olla valmista klo 11.00 ja suomalaisella täsmällisyydellä kaikki oli valmista ajoissa. Hieman jännitti, mitä makkarasopasta ollaan mieltä, mutta pelkkää positiivista palautetta tuli. Karjalanpiirakat tietysti herättivät vähän ihmetystä, mutta hyvin näyttivät nekin maistuvan.

Satu oli valmistellut PowerPoint-esityksen Suomesta, ja lisäsimme siihen vielä muutamia kuvia Repovedeltä. Kuvittelimme etukäteen, että esitämme ne kaikille paikalla olevilla, mutta lopulta vain henkilökuntaa oli käsittääkseni katsomassa. Luontokuvat ihastuttivat tietysti, varsinkin luminen kuva Lapista. Hollanin talvet ovat nykyään todella lauhoja.

Kävimme myös päiväkävelyllä ja yllätyksekseni ihan Almeren keskustan tuntumassa on kotieläinpiha. Piipahdimme siellä rapsuttelemassa eläimiä.

Possu oli päiväunilla

Vuohia oli pikkukileistä aikuisiin, hauskan näköisiä veijareita.

Iltapäiväksi oli luvassa juhlat, paikan kokilla oli syntymäpäivä, ja koska oli kuninkaanpäivän aatto, mikäs sen parempi hetki pitää juhlat päivän lopuksi. Laulua, tanssia ja kaikilla hassut juhlahatut päässä. Ja syntymäpäiväsankarilla liikutuksen kyyneleet silmissä!

Kun lähdimme majapaikkaamme kohti, huomasimme seuraavan päivän juhlien olevan jo hyvällä alulla. Kuninkaan päivänä kaikki saavat pitää kirpputoria kaduilla. Keskustassa olikin jo paljon ihmisiä virittelemässä tavaroita myyntiin, olimme kyllä hieman väsähtäneitä, mutta katsastimme alkavaa markkinahumua hetken.

Illan paras uutinen kuului radiosta, YlePuheen lähetys jääkiekon Suomen mestaruudesta huipentui Kärppien voittoon, jeeee! Siitäpä riitti riemua loppuillaksi. Kuninkaan päivän vuoksi meille oli varattu paluulennot vasta lauantaille, joten saimme yhden vapaapäivän harjoittelun päälle. Mielessä poltteli jo kovasti ajatus paluusta kotiin ja kieltämättä saunaan pääsy oli toivelistalla ensimmäisenä.

Olen jo aiemmin maininnut, ettei jatkuva ihmisvilinä oikein tunnu minusta mukavalta, joten kävimme pikaisesti katsomassa kirpparitarjonnan ja harrastimme samalla geokätköjen etsimistä. Löysimme yhden, Satu sai siitä kunnian itselleen. Toista etsimäämme emme löytäneet, mutta se ei harmittanut.

Satu geokätköä etsimässä.

Tuomet tuoksuvat huumaavasti.

Kaunis itkupaju kanavan rannalla.

Näkymä sillalta.

Lauantaiaamuna pakkasimme tavarat ja vielä pikainen ostosreissu ja iltapäivällä kohti lentokenttää.

Mahtuukohan laukku kiinni?

Vuokraisäntämme Wilko antoi meille suklaarasiat muistoksi Hollannista ja kiitteli kovasti, että olimme mukavia vuokralaisia. Olimme päivällä ostaneet hänelle köynnöskukkasen takapihan somisteeksi. Wilko ja Anita kyyditsivät meidät juna-asemalle, joten vältyimme matkalaukkujen raahaamiselta. Toivottelimme mukavaa jatkoa puolin ja toisin. Pyysimme ottamaan yhteyttä jos he joskus matkoillaan päätyvät Suomeen.

Schipholin lentokentän näkymiä.

Kohti Suomea.

Kotioven aukaisin juuri puolen yön jälkeen, olipa mukava päästä saunaan. Milo-koira toivotti takaisin kotiin märkien pusujen kera <3

Kyllä kannatti lähteä, kielitaito karttui ja varsinkin tieto siitä, että aina on tapa ilmaista itseään jos sanat ei riitä. Tapasin mukavia ihmisiä ja varsinkin opettajamme Corrien huolenpito oli mahtavaa. Hän järjesti meille paljon tilaisuuksia päästä tutustumaan erilaisiin paikkoihin ja kertoi asioita, joita emme mistään matkaoppaista olisi löytäneet.

Met wriendelijke groet!

Vuokko

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Rauhallinen viikonloppu ja lisää mielenkiintoisia asioita harjoitelupaikassa

Yllättävän lämmin ja aurinkoinen sää on hellinyt meitä melkein koko reissun ajan, joten viikonloppuna nautiskelin säästä tutkailemalla lähiympäristöä kävellen. Oli mukavaa ihan vaan olla kaikessa rauhassa.

Yhdellä kävelyretkellä bongasin valkovuokkoja.

Läheisen kanavan sillallta näkyy joutsenpari, jotka näyttävät laittavan pesää kaislikkoon, liekö kyseessä nuori vasta harjoitteleva pari, vai pesivätkö oikeasti ihan asutuksen keskellä? Vaikka eihän täällä nyt kovin korpeen pääse.....
Itseänikin alkanut jo vähän väenpaljous välillä ahdistamaan, sanoinkin opettajalle, että kun palaan Suomeen, haluan mennä metsään nauttimaan luonnon äänistä ja rauhasta.

Sunnuntaina kävimme Almeren keskustassa vähän katselemassa erilaisia arkkitehtien tekemiä rakennusratkaisuja. Almere on tunnettu erilaisista rakennuksistaan. Monenlaisia, osa aika epäkäytännölllisen näköisiä, rakennelmia tuli vastaan.
Tämän talon nimi on "aalto".

Maanantaina menin taas iltavuoroon, ja ohjaajana oli oma varsinainen ohjaanani Nelleke. Heti työvuoron aluksi kuulin, että joku asiakas talosta on juuri kuollut. Nelleke kertoi minkälainen käytäntö tällaisissa tilanteissa on. Lääkäri kutsuttiin paikalle toteamaan kuolema ja oli olemassa tietty kaavake joka täytettiin. Tähän asiaan liittyen myöhemmin illalla, kun hautaustoimisto tuli hakemaan vainajaa, hoitajat muodostivat kujan ovelle ja vainajaa kunnioitettiin hetki ennenkuin hänet vietiin pois.
Myöhemmin illalla törmäsimme yhden kotikäynnin yhteydessä kerrostalon pihalla kotihoidossa työskentelevään Nicoleen, kyselin häneltä onko kotihoidon työ yhtä kiireista kuin Suomessa.... Sain sen käsityksen, että kyllä on, ja hoitajat eivät pidä siitä ja moni hakeutuu muihin töihin, mikäli vain mahdollista.

Tiistaina työvuorossa oli mukana myös toinen hoitaja Hilda,  joka oli tulossa työhön VTH-teamiin. Onneksi hänkin jutteli mielellään englanniksi kanssani, mitä kaikki eivät uskalla tehdä. Jossain välissä kysyin häneltä Hollannin äitiyslomasta, ja totesin sen todella lyhyeksi verrattuna Suomen vastaavaan. Äitiysloman koko kesto on 16 viikkoa ja se alkaa 4 viikkoa ennen laskettua aikaa. Tämä on siis palkallista aika. Hilda ihmetteli suuresti meidän mahdollisuutta olla kotona siihen saakka kun lapsi on 9kk:n ikäinen, ja senkin jälkeen vielä kotihoidontuen avulla, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta.

Tiimin viikon työtehtäviin kuului mm. trakeostomiakanyylien puhdistusta, haavanhoitoa, virtsamäärien ultrausta. Oli tarkoitus myös päästä seuraamaan morfiinipumpun asennusta, mutta asiakas jolle oma lääkäri oli sitä suositellut, olikin muuttanut mieltään, hän ei halunnutkaan sitä.


Tutustumisretki paikkaan nimeltä Urk:


Koulun Urkin toimipiste.


Perjantaiksi meille oli varattu tutustumispäivä Urkissa sijaitsevaan Roc Friese Poort-koulun toimipisteeseen ja itse Urkin kaupunkiin. Pääsimme aamulla koululle kahden opiskelijan  kyydissä, isä ja poika Wolters, he opiskelevat molemmat samassa aikuisopiskelijoiden ryhmässä. Aamun tunnit olivat enlantia ja täytyy sanoa, että aika haastavaa tekstiä käsittelimme. Jotenkuten pysyimme mukana, opettaja piti meidät kohteliaasti mukana menossa, kyselemällä aina välillä miten tämä tai tämä asia on suomeksi.

Aamupäivän jälkeen kaksi opiskelijaa veivät meidät ensin syömään. Ja koska kyseessä on vanha kalastajakylä ja kalastus on edelleen iso osa kylän elinkeinosta, söimme tietysti kalaa.


Mukavat oppaamme Josephien ja Frans.

Oppaaksemme lähteneet Josephien ja Frans asuvat molemmat Urkissa ja saimme mielenkiintoisen kiertokävelyn vanhankaupungin kujilla ja rannalla. Urk on ollut aiemmin saari, mutta kun merenpohjaa on kuivattu lisäksi Hollannin maapinta-alaa, se kuuluu nykyään Flevolandin maakuntaan. Aikaisemmin elinkeinona on ollut miltei pelkästään kalastus, nykyään se on vähentynyt. Kylän satamaan ei pääse nykyisillä isoilla kalastusaluksilla, vaan kalastusta harjoittavat ovat maanantaista perjantaihin merellä. Aluksilla työskenteleville maksetaan hyvää palkkaa, joka näkyy Urkissa ympäristön vaurautena.

Kaupungin vanhan osan talot ovat suojeltuja, eikä niiden ulkonäköä saa muuttaa. Siellä talot ovat pieniä ja todella pienelle tontille rakennettuja, piha-aluetta ei ole juuri lainkaan.

Tontille ei mahdu pihapuut, muutoin kuin muotoilemalla
oksat kasvamaan samaan suuntaan.

Kävelimme sataman kautta, majakan ohi tutustumaan merelle kadonneiden muistomerkille. Siellä on kalastajan vaimoa kuvaava patsas, joka tähyilee merelle päin. Aluetta reunustavaan muuriin on kiinnitetty laattoja, joissa on merelle jääneiden nimet, iät, vuosiluku ja aluksen numero. Paikka oli koskettava.


Vanhoja kalastusaluksia.

Näkymä rantakadun taloihin.

Majakka niemen kärjessä.

Merelle kadonneiden muistomerkki.


Kierroksen aikana näimme paljon kirkkoja, Urkin asukkaille uskonto on tärkeä. Piipahdimme kierroksen lopuksi kahvilassa, jossa työskentelee kehihysvammaisia. Siellä oli myynnissä erilaisia tuotteita ja kahvilan yläkerrassa oli pieni työpaja ja vuokrattavissa oleva kokoustila. Yksi työntekijöistä halusi esitellä meille tilat ja kyyditsi meidät hissillä ylempiin kerroksiin. Hän on hyvin tyytyväinen työhönsä ja työskentelee myös joinain päivinä toisaalla sijaitsevan ravintolan keittiössä.

Kierroksen päätyttyä opettajamme Corrie haki meidät koululta ja kävimme kierroksella ihastelemassa tulppaaneja, siitä kuvat kertokoot puolestaan:











Kaikki ihmiset täällä ovat kyselleet mielipidettäni Hollannista, olen aina ihmetellyt, että kun sataa tosi vähän, vaikka etukäteen oletin ihan muuta. Mutta täällä onkin ollut nyt poikkeuksellisen lämmin kevät, sitten kun se viimein, vähän myöhässä tuli.

Lauantaina lähdimme rannalle, koska täällä on ollut lämpimin huhtikuu miesmuistiin. Ja tarkoituksena heittää talviturkki Pohjanmeren aaltoihin.... Niin myös teimme! Ja sunnuntaina leivoimme heti aamutuimaan karjalanpiirakoita seuraavan viikon Suomi-päivää varten, siitä lisää ensi viikolla.





sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Kaksi hyvin erilaista päivätoimintakeskusta

Perjantaiksi opettajamme Corrie oli suunnitellut meille päivän ohjelmaksi toiveidemme perusteella tutustumiset kahteen erilaiseen kehitysvammaisten päivätoimintakeskukseen. Siellä meille tiloja esittelivät harjoittemassa olevat opiskelijat.

Ensimmäinen paikka johon aamulla menimme on nimeltään Triade, "de Schoener", -activity centre. Paikka oli suunnattu eri tasoisille kehitysvammaisille. Asiakkaat olivat tasonmukaisissa ryhmissä, joissa jokainen sai tehdä haluaamaansa asiaa. Keskuksen tilat olivat valoisat ja tilat oli suunniteltu käyttöä vastaaviksi. Vaikeasti liikuntavammaisten ryhmätiloissa oli kiskonosturit, joiden avulla vessassa- ja pesuilla käynnit onnistuivat sujuvasti. Heillä oli myös yhteinen oleskelutila, jossa saattoi järjestää yhteisiä tapahtumia.
Kun joimme kahvia seuraamme tuli mies, joka halusi keskustella kanssamme. Hän tiesi muutamia asioita Suomesta, esimerkiksi, että Suomessa on tuhansia järviä. Hän kertoi asuvansa ihan keskuksen vieressä olevassa asuntolassa ja hänellä on kissa. Vaikutti siltä, että hänestä oli mukava päästä käyttämään englannin kielen taitoaan.

Alla on kuvia keskuksesta, tilat ovat todella viihtyisät ja värikkäät. Erilaisia aistivirikkeitä on paljon käytössä.

Yhteiskuva meistä ja oppaina toimineista tytöistä.

Kylpyamme, jossa erilaisia toimintoja.


Molemmat ylläolevat kuvat Snoezeling-huoneesta. Paljon erilaisia aisteja aktivoivia toimintoja.

Mahdollisuuksia erilaisiin tekemisiin on paljon. Askartelua, pelejä, soittimia jne.
Kommunikoinnin työvälineitä.
Apuväline kävelyyn.

Yhteisen tilan seinillä on ihania huovutustöitä.

Yhteisessä tilassa on myös mahdollista olla lepäämässä.


Toinen, hyvin erilainen päiväkeskus:


Ajelimme aivan maaseudulle, sieltä löytyi paikka nimeltä Vredeveld. Maatila, jonne kehitysvammaisia ympäristön alueelta haettiin aamuisin pikkubusseilla ja iltapäivisin he saivat kyydin takaisin kotiin. Paikan periaate oli, että jokainen saa tehdä mitä haluaa, kaikki on mahdollista. Tapasimme pojan joka tuli aina hoitamaan lintuja, hän näytti, kuinka hän on ottanut tatuoinnin selkäänsä. Se on kuva yhdestä papukaijasta, joita hän ruokkii.

Tilalla on kauppa, jossa myydään tilan omia tuotteita sekä yhteistyökumppaneiden toimittamia tavaroita. Juustoja, mehuja, tinkimaitoa, koriste-esineitä, hunajaa, hilloja, juureksia ja lihaa pakasteena. Sekä paljon muuta.

Kierrellessämme tapasimme miehen joka hoiti mansikantaimia ja tytön joka teki hienoa mosaiikkityötä kaakelin palasista seinän koristeeksi, näytti todella siltä, että kaikille löytyy omaa, mieleistä tekemistä.

Aasisisarukset.

Vuohet, jotka saattoivat olla äksyjä...

Lihakarjalla oli vasikointiaika.
Puutarhakasvien ja kukkien taimia.

Värikkäitä papukaijoja oli useita.

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Tapahtumarikas toinen viikko

Toisella viikolla oli vaihtetua riittämiin: Eri työvuoro, tutustuminen Roc Friese Poort-kouluun ja vielä perjantaina tutustumiskäynnit kahteen erilaiseen kehitysvammaisten päiväkeskukseen.

Olin aamuvuoron mukana, joten osa asiakkaista oli uusia. Muuton tiimin työtehtävissä ei ollut eroa. Maanantaina oli kiireetön päivä, joten ohjaajallani oli aikaa näyttää minulle yhtä Woonzorgin yksikköä. Pieni, rauhallinen yksikkö maalaisympäristössä. Vieressä on hevostalli ja omalla pihalla on kanoja. Asukkaat saavat voimiensa mukaan osallistua puutarhatöihin. Kaikki asukkaat ovat muistisairaita, tunnelma oli hyvin rauhallinen ja ilmapiiri kotoinen. Asukkailla on huoneensa ovessa oma kuva, jotta he pystyvät löytämään huoneensa paremmin.

Paikan slogan

Puutarhakenkiä


Kanat olivat kesyjä ja kaikki erivärisiä.

Osa ovista on piilotettu seinän kuviontiin.

Keskiviikkona olin Loesin mukana, hän on toinen tiimin haavahoitajista. Hän on ollut aiemmin töissä sairaanhoitajana syöpäosastolla. Vuoron ajaksi oli paljon tehtäviä, kaksi kotikäyntiä ja Uidertonin ja Hanzeborgin toimipisteissä loput. Pääsin seuraamaan kunnolla kuinka alipainehoitoa käytetään painehaavaumien hoitoon. 
Loes kiteytti haavanhoidon oleellisen asian: puhdista, puhdista ja puhdista. Hän oli todella tehokas työssään, ja otti kaiken irti hyötyliikunnasta, ei hissiä vaan raput aina, kun siirryttiin asiakkaalta toiselle.


Lounastaukopaikka Uidertonin toimipisteessä oli ihanasti kukkivien kirsikkapuiden katveessa.

Torstaiksi meille oli varattu tutustuminen Roc Friese Poort- ammattikouluun Emmeloordissa. Olimme päivän aikuisopiskelijoiden mukana, aamu alkoi äidinkielen tunnilla. Aiheena oli erilaisten tekstien analysointi.


Seuraavalla tunnilla käsiteltiin diabetesta ja mistä se johtuu. Opettaja havainnollisti opetusta piirtämällä kuvia, joten pysyimme menossa mukana.

Kuuntelimme teoriaa haavanhoidosta ja pääsimme myös harjoittelemaan lääkelaskuja. Pienen pohtimisen jälkeen onnistuimme ratkaisemaan lääkelaskut aivan oikein! Se tuntui todella hyvältä, opettaja kertoi, että lääkelaskut koetaan todella hankaliksi. Ei siis mitään eroa Suomeen tässä asiassa.

Ruokatunnin aluksi saimme pikaisen tutustumiskierroksen koulun tiloihin. Kaksi opiskelijaa näytti meille koulun eri osastoja; kampaamo- ja kauneudenhoito, sähkötekniikka, metallityö ja terveydenhoito. Koulun tilat ovat isot ja avarat.


Koululla oli useita atk-tiloja opiskelijoille, aikuisopiskelijoiden opiskelu vaikutti aika samanlaiselta kuin meillä, paljon kotitehtäviä, ryhmätöitä ja erilaisia projekteja. Ero oli siinä, että meillä on erilliset työssäoppimisjaksot ja heillä on joka viikko yksi teoriapäivä ja työssäoppimispäiviä on siinä rinnalla koko ajan. Luokassa oli myös kolme oppisopimusopiskelijaa.

Seuraavana olikin vuorossa se päivän paras tunti, eli ruokatunti. Opiskelijat voivat ostaa edullisesti keittoa tai pientä suolaista syötävää.


Koulun ruokasali on tilava ja värikkäästi sisustettu, vihreät vadit pöydillä ovat roskia varten. Löysin lämpimien suolaisten vitriinistä hauskan näköisen leivonnaisen. Oli herkullinen uppopaistettu juttu, jonka sisällä oli kiinalaisvaikutteinen nuudelitäyte, herkullista.


Iltapäivällä pääsimme harjoittelemaan käytännössä haavanhoitoa harjoitusluokkaan. Harjoitusnukeilla oli painehaavoja, joiden puhdistamista opiskelijat harjoittelivat.
Harjoitusluokka


Haavan laitettiin majoneesia kuvaamaan sinne muodostuvaa peitettä ja näin puhdistaminen tuntui todenmukaiselta. Asia mikä täällä hieman herättää ihmetystä molemmin puolin on käsien peseminen, me pesemme niitä hollantilaisten mielestä jatkuvasti ja he taas meidän mielestä tosi harvoin.....